Kuvan aika!

Keskustelin erään luovan johtajan kanssa. Hänen työnä on toimistossaan miettiä, miten yritykset näkyvät asiakkailleen ja sidosryhmilleen; miltä firma näyttää ulospäin. Puhuimme siitä, miten kuulemme jatkuvasti elävämme Kuvan aikaa. Hänellä oli vain yksi ongelma. Hän ei ymmärtänyt konseptia. 

Mitä se oikein tarkoittaa, Kuvan aika, hän kysyi. Kukaan ei ollut hänelle sitä osannut selittää. Ehkä sinä, valokuvaaja, osaat tähän vastata, hän mietti.

Videokuva. Valokuva. Puhelinkuva. Piirros. Graafiikka. Maalaus. Pinterest. Instagram. Tumblr. Twitter. Facebook. Flickr. Yogile. Imgur. Youtube. … Kaikki on nyt kuvaa. Kaikki ovat nyt kuvaajia. Kenellä tahansa on mukanaan joku laite, jolla voi ottaa kuvan. Myös kuvien jakaminen on uskomattoman helppoa. Nappia painamalla monistat kuvan satoihin, tuhansiin, satoihintuhansiin ruutuihin ympäri maailmaa. 

Tätä ajatellessa on helppo yhtyä päätelmään: elämme Kuvan aikaa. Mutta tätä ajatellessa on yhtä helppo päätyä ajattelemaan: elämme Kertakäyttökuvan aikaa. 

Kuvatulva on niin valtava, että vaikka kuinka pinnaisimme mieleisiä kuvia seinällemme, tulee niiden päälle uusia, uusia ja taas uusia kuvia. Kuukauden vanhoja ei muista kukaan. 

Kertakäyttökuva on tainnut tulla jäädäkseen. En usko, että ihmiset lopettavat koiriensa, kukkiensa, lastensa tai mökkijärviensä kuvaamista ja niiden jakamista, vaikka joka maailmankolkassa sama ikuistaminen tapahtuu miljoonia kertoja. Kuvien jakaminen jatkuu. Onhan se kivaa! Kuvat tuovat virtuaaliystävän lähemmäs kuin sanat. 

Kuvatulva vyöryy, ja yritysten on oltava vyöryssä mukana. Tehdään somestrategiaa, luodaan instatilejä, Youtube-pätkää ja pinnataan niin penteleesti. Saadaan lisää kuvia kiertoon.

Kuvaajana sitä välillä ihmettelee, miten kukaan jaksaa katsoa pikselöitynyttä kuvakohinaa.  Mutta pois kaikki ammattiylpeys, on myönnettävä, että suttuisilla kuvilla, tärisevillä videoilla ja pähkähullulla koheltamisella VOI onnistuneesti levittää sanomaa. Viestinnässä ja markkinoinnissa kun ei ole kysymys kuvista, vaan tarinasta. Se, miten tarinan visualisoimme on katsojastamme (ja taidoistamme) kiinni. 

Kertakäyttökuvien tuhkasta nousee kuva, jonka tarinan me kaikki ymmärrämme. Kuva, joka elää kauemmin kuin yhden uudelleenlatauksen.

Kyllä, elämme kuvan aikaa. Konkreettisesti siksi, että kuvia vain on niin valtavasti. Mutta myös siksi, että kuva syrjäyttää tekstiä. Viiden sekunnin video kertoo meille kaiken oleellisen, minkä lukemiseen emme enää malta. Silmien edessä vilkkuvat kuvat myös kouluttavat jokaisesta meistä entistä paremman tulkitsijan ja lukijan. Ymmärrämme kuviin piilotetut sanomat ja merkitykset entistä paremmin. Osaamme tulkita yhden kuvan kokonaiseksi kertomukseksi. 

Kuva on alusta, tarina on sisältö.

Todellisuudessa elämme siis tarinan aikaa. 

Tarina valmis, kuva kesken! Kuvauksista näpsäisty otos, jossa haetaan oikeita paikkoja purkeille ja hyviä asentoja mallille.