Henkilökuva kertaa kolme

Henkilökuvaus miljöössä, perinteiseen lehtikuvaustapaan: toimittaja haastattelee, kuvaaja katselee ympärilleen, miettii kuvauspaikkaa, -tyyliä ja tekniikkaa. Kuunnellen puolikorvalla myös haastattelua. Näin meni Tuomas Mustikaisen valokuvaus Sylvi-lehteen Kirjamessuilla. 

Kun valokuvaaja tekee kuvauksen haastattelun yhteydessä, on edessä vakiohaasteita jotka täytyy selvittää. Paikka on mikä on; tässä tapauksessa täynnä ja hälisevä Messukeskus. Aika on rajallinen; suurin osa haastateltavan käytettävissä olevasta ajasta menee haastatteluun. Valoa ei voi valita, taustaa ei voi suunnitella. Usein kuvauspaikka, kuvan idea ja tekninen toteutus improvisoidaan vartissa. Testaukselle ei jää aikaa ja epäröinti syö viimeiset käytössä olevat minuutit. 

Kuvaustilanteessa on oltava nopea ja määrätietoinen, pitää tuntea tekniset välineensä, niiden mahdollisuudet ja rajoitteet. 

Kontakti kuvattavaan on saatava taustaäänistä ja häiriöistä huolimatta. Kuvaajan on osattava hallita tilanne niin, että saa kuvattan henkilön edes jossain määrin kiinnostavan tai tarpeeksi rauhallisen taustan eteen. Luonnonvalo tai muuten kiinnostava valaistus on vain plussaa.

Tässä tapauksessa haastattelu- ja kuvauspaikaksi valitsimme Messukeskuksen kakkoskerroksen, lehdistötilan liepeillä. Alakerran hälystä huolimatta aulassa sattui olemaan melko rauhallista, ja syksyinen aurinko paistoi vielä kattoikkunoista sisään. Täydellistä!

Usein valitsen yhden jutun henkilökuviin saman teknisen toteutuksen, esimerkiksi luonnonvalon, salaman tai näiden kahden yhdistelmän. Nyt kuitenkin halusin kokeilla, miten muuttaa kuvan luonnetta muuttamalla valaistusta. Tuomas oli otollinen malli tähän, valokuvaajan kanssa liikkuneena toimittajana hän lienee tottunut kuvaajien moninaisiin systeemeihin.

Matkassani oli kaksi käsisalamaa, jotka ensimmäisenä pystytin jalustoille. Taustalle kovaa valoa suoraan salamasta ja kasvoihin muotoilevaa vaalean sateenvarjon kautta heijastettuna. Jätin tarkoituksella taustan sojottamaan suoraan linssiin, jolla sain kuvaan flarea (suom. sattuvasti soihtu, roihu, leimahdus). Tehokeinonsa sekin.

Seuraava kuva olikin helppo varioida ensimmäisestä sammuttamalla taustan salama. Lopputuloksena on melko klassinen muotokuva, etenkin näin mustavalkoiseksi käännettynä. Auringonvaloa tulee taustan valkoiseen seinään niin paljon, että sain kaupan päälle taustalle valon ja varjon muodostaman kolmion. Chic!

Kolmannen kuvan otin luonnonvalossa perinteiseen tyyliin. Konstailematon malli ja yksinkertainen valo toimii aina!

Tuomas Mustikainen kertoili muuten kiinnostavia asioita Palestiinasta ja Israelista, jossa on vieraillut useaan otteeseen. Riikka Minkkisen oivaltava haastattelu löytyy kokonaisuudessaan Sylvistä.